Voimistelijoiden ulkonäköpaineista

Anonyymi

Haluaisin nostaa esille aiheen, josta on keskusteltu jo aiemminkin.
Voimistelussa ulkonäkö tulee esiin yllättävän suuresti, vaikka emme sun itse sitä ajattele. Olen jopa kuulluut, että valmentajat tarkkailevat tyttöjen painoa ja syömisiä. Se ei ole mielestäni oikein.
Näin katsomosta katsojana huomaa joka vuosi todella laihoja tyttöjä jotka kyllä iskevät silmään. Omasta mielestäni se ei ole enää lainkaan kaunista.
Mitä mieltä te olette ? Onko Voimistelijan tärkeää saada oikea ravinto ? Arvostatteko enemmän langan laihoja voimistelijoita vai lihaksisia hyväkuntoisia jumppareita ?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Missä se syömishäiriö keskustelu on?"
Tämän saman topicin alla. On keskusteltu sekä vammoista että syömishäiriöistä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Täällä oli toinenkin vanha keskustelu otsikolla Syömishäiriöt. Joku oli kirjoittanut sinne eilen anoreksiaan kuolleesta voimistelijasta ja nimennyt joukkueen, niin nyt koko keskustelu on näköjään poistettu.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kyllä keskustelu löytyy edelleen

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Kyllä keskustelu löytyy edelleen"
Ei löydy enää

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kyllä löytyy jos selaat keskustelun aiheita riittävästi alaspäin.
http://www.gymner.com/node/12925

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Muutama kommentti poistettu, sen takia on alhaalla.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Tuo poistelu kyllä aika turhaa koska asia kailla tiedossa. Toisaalta ehkä yhtä seuraa liikaa nyt myllytetään. Itselläni tuttava jonka sisar koki miltein saman kohtalon, onneksi kuitenkin selvisi. Tämä siis pääkaupunkiseutulaisen seuran tapaus ja siellä käsiteltiin syömisasioita aivan yhtä heikosti ja samaan malliin kun täällä mainitutkin tekivät.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Täällä keskustelussa on tuotu esille Tampere, pääkaupunkiseutu ja Turku. Sanon nyt että minulla on faktatietoja että myös seuraavissa kaupungeissa on voimisteluseuroissa sairastuneita syömishäiriötyttöjä : Forssa, Jyväskylä, Oulu, Seinäjoki, Kotka, Hyvinkää, Vaasa, Imatra.
Voin kanssa sanoa että jokaiseen seuraan mahtuu ihan takuuvarmasti vähintään yksi syömishäiriöön sairastunut. Anoreksiaa sairastaa väestöllisesti n. 1 / 100, ja koska laji on altistava niin voimistelun piireissä paljon isompi luku. Joten tässä ihan järjellä voisi ajatella miten hassua on että valmentajat eivät herää jos tytöt oireilevat, heti pitäisi puuttua peliin."

Itse Kotkassa voimistellut ja valmennelöut mutten yhdestäkään syömishäiriöstä ole kuullut?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Todella karua luettavaa tuo toinenkin syömishäiriökeskustelu.

Samoin blogi, jonka syömishäiriöön sairastunut voimistelija on ko. keskusteluun linkannut. Edelleen pääsee näköjään lukemaan osan postauksista, jossain vaiheessa ko. blogi oli muistaakseni salainen.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Täällä keskustelussa on tuotu esille Tampere, pääkaupunkiseutu ja Turku. Sanon nyt että minulla on faktatietoja että myös seuraavissa kaupungeissa on voimisteluseuroissa sairastuneita syömishäiriötyttöjä : Forssa, Jyväskylä, Oulu, Seinäjoki, Kotka, Hyvinkää, Vaasa, Imatra.
Voin kanssa sanoa että jokaiseen seuraan mahtuu ihan takuuvarmasti vähintään yksi syömishäiriöön sairastunut. Anoreksiaa sairastaa väestöllisesti n. 1 / 100, ja koska laji on altistava niin voimistelun piireissä paljon isompi luku. Joten tässä ihan järjellä voisi ajatella miten hassua on että valmentajat eivät herää jos tytöt oireilevat, heti pitäisi puuttua peliin."
Itse Kotkassa voimistellut ja valmennelöut mutten yhdestäkään syömishäiriöstä ole kuullut?"
No on siellä etelässä paljon muuallakin hoimistelijoita kun kotkassa...

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Täällä keskustelussa on tuotu esille Tampere, pääkaupunkiseutu ja Turku. Sanon nyt että minulla on faktatietoja että myös seuraavissa kaupungeissa on voimisteluseuroissa sairastuneita syömishäiriötyttöjä : Forssa, Jyväskylä, Oulu, Seinäjoki, Kotka, Hyvinkää, Vaasa, Imatra.
Voin kanssa sanoa että jokaiseen seuraan mahtuu ihan takuuvarmasti vähintään yksi syömishäiriöön sairastunut. Anoreksiaa sairastaa väestöllisesti n. 1 / 100, ja koska laji on altistava niin voimistelun piireissä paljon isompi luku. Joten tässä ihan järjellä voisi ajatella miten hassua on että valmentajat eivät herää jos tytöt oireilevat, heti pitäisi puuttua peliin."
Itse Kotkassa voimistellut ja valmennelöut mutten yhdestäkään syömishäiriöstä ole kuullut?"No on siellä etelässä paljon muuallakin hoimistelijoita kun kotkassa..."

Kommentoija varmastikin kommentoinut kohtaa,
missä mainitaan Kotka erikseen. Hirveän tylyjä kommentteja yleisesti täällä. Heti, kun joku kommentoi, niin toinen on jo tylyttämässä vaikka ei selvästikkään edes ole vaivautunut lukemaan mihin kommentoija viittaa kommentillaan. Ystävällisempää uutta vuotta 2017!<3

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Ollaan ongelman ytimessä, kun joku kirjoittaa että selässä on vamma vielä kaksi vuotta lopettamisen jälkeen, mutta ei kaduta tippaakaan. Toivottavasti vamma paranee kokonaan kyseisellä kirjoitajalla!
Joillain käy kuitenkin huonompi tuuri ja vamma ei korjaannu koskaan tai pahenee vain. Vammoihin, loukkaantumisiin ja psyykkisiin ongelmiin pitäisi aina suhtautua vakavasti ja hoitaa vaivat mahdollisimman nopeasti. Muutama SM-mitalikaan ei korvaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia kun voimistelu-urasta on kulunut 10 vuotta."

Tämä! Tiedän monta erilajien voimistelijaa jotka kärsivät kivuista kohtuuttoman pitkään vielä lopettamisen jälkeenkin, ehkä jopa loppuelämänsä. Ihan alakouluikäisillä tytöillä on jäänyt lopettamisen jälkeen pitkittyneitä rasitusvammoja riesakseen. En voi ymmärtää, että vanhemmat antavat lapsensa tälläistän "puoskareiden" käsiin koska tietävät kyllä miten valmennus vuodesta toiseen toimii ja ovat kyllä olleet näitä lopettamisia ja seuranvaihtoja sivusta seuraamassa ja tietävät tasan tarkkaan epäkohdat. Kunnianhimo menee kyllä huipulle tähtäävien lasten vanhemmillakin ohi, onhan tähtäimenä EM-kisat tai olympialaiset valmentajien tavoitteiden mukaan. Kisoissa ylpeänä katsellaan katsomossa miten oma lapsi kilpailee nilkat ja ranteet tuettuna. Vuosia voimistelun parissa mukana olleena en tunne yhtään SM-tasolle tähtäävää lasta/nuorta joka ei olisi tässä keskustelussa esiin tulleista epäkohdista saanut omaa osuuttansa. Lopettaneen tytön äitinä tunnen suurta surua huipulle tähtäävien tyttöjen puolesta. Tunnen myös henkilökohtaisesti näitä valmentajia jotka ovat toimineet todella väärin, useita kertoja, vuodesta toiseen. Harmikseni voin todeta, ettei asiat ole edelleenkään muuttunut. En edes ymmärrä, kuinka nämä valmentajat kehtaavat kasvojansa missään näyttää, koska varmasti vähintään 90% voimistelupiireissä liikkuvista vanhemmista tietävät keitä he ovat. Ja hinnan tästä kaikesta maksaa vain ja ainoastaan voimistelija koska valmentajien annetaan jatkaa simputusta vuodesta toiseen menestyksen kiilto silmissä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Voimisteluliiton fb-sivulla lukee 5.12. linkitetyn uutisen alla mm. näin:

"Syömishäiriön ennaltaehkäisevää työtä on toki voimistelussa tehty aikaisemminkin mm. valmentajakoulutuksissa, mutta nyt pyritään tekemään ennaltaehkäisevää työtä vielä entistä paremmin, niin liitossa kuin myös seuroissa. Tahtotila kaikilla on varmasti sama: eettistä urheilua voimistelun ilon kautta."

Edelleenkin on epäselvää: mitäköhän tämä ennaltaehkäisevä työ on?

Kehonkoostumusmittauksia on edelleen ainakin kärkijoukkueilla (?). Eikö liitto voisi kieltää ne?

28.11. liiton fb-sivulleen linkittämän jutun (http://yle.fi/uutiset/3-9277206) alle joku isä kirjoittanut näin:
"Tänä syksynä kuulimme tahtomattamme sivukorvalla Kisakalliossa, miten laihat tytöt tulivat rasvaprosenttimittauksista harmistuneena, etteivät päässeet mittauksista läpi?! Joukkuevoimistelun maajoukkuepaidat päällä. Mikä on liiton vastuu nuorien tyttöjen terveydestä? Tällaisesta terveyden vaarantamisesta luulisi voivan haastaa jo oikeuteen asti. Olen huojentunut, että tyttäreni on vaihtanut jalkapalloon."

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ei kai itse kehonkoostumusmittaus tässä mikään peikko ole. Etenkään jos/kun sitä tehdään huippu-urheilijan polulla olevalle aikuiselle ihmiselle.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kehonkoostumusmittauksella voidaan myös todentaa vaarallinen alipaino ja esim lihasmassan epätasapaino jne. Oikein tehtynä ja tulkittuna kehonkoostumusmittaus voi olla myös avain terveellisempään ja järkevämpään harjoittelun, ravinnon ja levon tasapainoon. Hyvätkin asiat voivat kääntyä pahaksi, jos asioita tulkitaan väärin.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Kehonkoostumusmittauksella voidaan myös todentaa vaarallinen alipaino ja esim lihasmassan epätasapaino jne. Oikein tehtynä ja tulkittuna kehonkoostumusmittaus voi olla myös avain terveellisempään ja järkevämpään harjoittelun, ravinnon ja levon tasapainoon. Hyvätkin asiat voivat kääntyä pahaksi, jos asioita tulkitaan väärin."
Totta mietin juuri samaa, mielestäni kehonkoostumusmittaus on ihan hyvä työkalu lajista riippumatta. Ehdä tätä "työkalua" ja käyttötarkoitusta ei tunneta riittävän hyvin ainakaan vanhempien keskuudessa. Tuohon ylläolevaan kommeenttiin läpipääsystä en osaa sanoa mitään, mutta itse testissähän ei ole ns. läpipääsyä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Läpipääsy" kuulostaa juuri siltä, että joku, esim. valmentaja, on asettanut voimistelijoille rajan, minkä verran rasvaprosentti saisi olla :(

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Olen kuullut ainakin yhden valmentajan rasvaprosenttirajasta, jonka alla täytyy voimistelijan olla. Ja raja on hyvin matala.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Nyt täällä ollaan ongelman ytimessä. Itse kehonkoostumusmittaus ei ole paha ja sehän voi kertoa paljon mielenkiintoista tietoa, muutakin kuin rasvaprosentin. Valitettavasti joukkuevoimistelussa nimenomaan rasvaprosentti on se, mitä syynätään ja mistä urheilijoille puhutaan. Kyllä, ainakin 2011-2012 aikoihin käytettiin mittauksissa viitearvoa, joka oli todella todella matala ja käytännössä ihan yhtä tyhjän kanssa esim. yli 18-vuotiaalle naisvoimistelijalle. Kuitenkin tästä minimaalisesta "rajasta" puhuttiin ja voimistelijoille on sanottu, "pääseekö läpi". Eli juurikin näin, huippujoukkuevoimistelijoiden rasvaprosenttiarvot halutaan mahdollisimman matalaksi ja on olemassa (en tiedä kenen, mutta epäilen että liiton sillä hehän näitä arvoja vertailevat) tavoitearvo, johon jokaisen esim. maajoukkuetason voimistelijan "tulisi päästä". Tiedän että ainakin näinä pahimpina ongelmavuosina tuo rasvaprosenttiraja on vaikuttanut myös esimerkiksi kisakokoonpanoon pääsyyn. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä taitojen kannalta :D

Eli joo tuo huolestunut isä on kuullut ihan oikein ja oikea syy olla huolissaan.

Sitä ihmettelen miksi kehonkoostumusmittauksessa ainoa tuijotettava arvo on juurikin rasvaprosentti. Mittaus kun kertoisi muutakin. Mutta siitäkin onnistuttiin heti tekemään ongelma jo alkutekijöissään kun alettiin määrittämään näitä tavoitearvoja.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Nyt täällä ollaan ongelman ytimessä. Itse kehonkoostumusmittaus ei ole paha ja sehän voi kertoa paljon mielenkiintoista tietoa, muutakin kuin rasvaprosentin. Valitettavasti joukkuevoimistelussa nimenomaan rasvaprosentti on se, mitä syynätään ja mistä urheilijoille puhutaan. Kyllä, ainakin 2011-2012 aikoihin käytettiin mittauksissa viitearvoa, joka oli todella todella matala ja käytännössä ihan yhtä tyhjän kanssa esim. yli 18-vuotiaalle naisvoimistelijalle. Kuitenkin tästä minimaalisesta "rajasta" puhuttiin ja voimistelijoille on sanottu, "pääseekö läpi". Eli juurikin näin, huippujoukkuevoimistelijoiden rasvaprosenttiarvot halutaan mahdollisimman matalaksi ja on olemassa (en tiedä kenen, mutta epäilen että liiton sillä hehän näitä arvoja vertailevat) tavoitearvo, johon jokaisen esim. maajoukkuetason voimistelijan "tulisi päästä". Tiedän että ainakin näinä pahimpina ongelmavuosina tuo rasvaprosenttiraja on vaikuttanut myös esimerkiksi kisakokoonpanoon pääsyyn. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä taitojen kannalta :D

Eli joo tuo huolestunut isä on kuullut ihan oikein ja oikea syy olla huolissaan.

Sitä ihmettelen miksi kehonkoostumusmittauksessa ainoa tuijotettava arvo on juurikin rasvaprosentti. Mittaus kun kertoisi muutakin. Mutta siitäkin onnistuttiin heti tekemään ongelma jo alkutekijöissään kun alettiin määrittämään näitä tavoitearvoja (jot

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

kyllä noita rasvaprosentteja tuijotellaan ihan kaikissa lajeissa huipputasolla. Kyllä se jotain kertoo kuitenkin!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Totta, että huippu-urheilussa rasvaprosentteja mitataan, sillä on lajeja, joissa lihaksikas ja vähärasvainen kroppa on eduksi (esim. osa heittolajeista, sprintterit). Fitness-lajit ovat asia erikseen ja ehkä sikäli verrattavissa voimisteluun, että matalaa rasvaprosenttia tavoitellaan ulkonäkösyistä. Mielestäni kuitenkaan useimmiten kasvuikäisten tyttöjen rasvaprosentin mittausta tai matalan arvon tavoittelua ei voi perustella millään tavalla, sillä vaarana ovat aina hormonitoiminnan häiriöt (kuukautiset eivät ala tai jäävät pois, kilpirauhasongelmat). Ja kun estrogeenitaso laskee, luut alkavat haurastua -> rasitusmurtumat, pysyvästi hauras luusto. Tiedän joukkueen, jossa ainakin vielä pari vuotta sitten tavoitearvoksi tytöille annettiin 12 %, kun normaalin hormonitoiminnan rajana pidetään n. 17 %.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää...

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."

Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."

On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."

Oletteko aikuiset ihmiset niin naiiveja, että syytätte kokonaista lajia siitä, että joku yksittäinen ihminen on toiminut väärin? Eikö tällä logiikalla jokainen ihminen ole paha, koska olihan Hitler ihminen?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "

Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "

Tämä! Niin monilta ongelmilta, murtumilta ja lopettamisilta olisi säästytty lepäämällä. Vaikkei esim. hyppyjä tekisikään nii muuta voi aina tehdä liikkuvuus, vartalot yms. Luovuus!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."

Kuulostaapa surkealta valmentajalta. :(

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Ollaan ongelman ytimessä, kun joku kirjoittaa että selässä on vamma vielä kaksi vuotta lopettamisen jälkeen, mutta ei kaduta tippaakaan. Toivottavasti vamma paranee kokonaan kyseisellä kirjoitajalla!
Joillain käy kuitenkin huonompi tuuri ja vamma ei korjaannu koskaan tai pahenee vain. Vammoihin, loukkaantumisiin ja psyykkisiin ongelmiin pitäisi aina suhtautua vakavasti ja hoitaa vaivat mahdollisimman nopeasti. Muutama SM-mitalikaan ei korvaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia kun voimistelu-urasta on kulunut 10 vuotta."
Tämä! Tiedän monta erilajien voimistelijaa jotka kärsivät kivuista kohtuuttoman pitkään vielä lopettamisen jälkeenkin, ehkä jopa loppuelämänsä. Ihan alakouluikäisillä tytöillä on jäänyt lopettamisen jälkeen pitkittyneitä rasitusvammoja riesakseen. En voi ymmärtää, että vanhemmat antavat lapsensa tälläistän "puoskareiden" käsiin koska tietävät kyllä miten valmennus vuodesta toiseen toimii ja ovat kyllä olleet näitä lopettamisia ja seuranvaihtoja sivusta seuraamassa ja tietävät tasan tarkkaan epäkohdat. Kunnianhimo menee kyllä huipulle tähtäävien lasten vanhemmillakin ohi, onhan tähtäimenä EM-kisat tai olympialaiset valmentajien tavoitteiden mukaan. Kisoissa ylpeänä katsellaan katsomossa miten oma lapsi kilpailee nilkat ja ranteet tuettuna. Vuosia voimistelun parissa mukana olleena en tunne yhtään SM-tasolle tähtäävää lasta/nuorta joka ei olisi tässä keskustelussa esiin tulleista epäkohdista saanut omaa osuuttansa. Lopettaneen tytön äitinä tunnen suurta surua huipulle tähtäävien tyttöjen puolesta. Tunnen myös henkilökohtaisesti näitä valmentajia jotka ovat toimineet todella väärin, useita kertoja, vuodesta toiseen. Harmikseni voin todeta, ettei asiat ole edelleenkään muuttunut. En edes ymmärrä, kuinka nämä valmentajat kehtaavat kasvojansa missään näyttää, koska varmasti vähintään 90% voimistelupiireissä liikkuvista vanhemmista tietävät keitä he ovat. Ja hinnan tästä kaikesta maksaa vain ja ainoastaan voimistelija koska valmentajien annetaan jatkaa simputusta vuodesta toiseen menestyksen kiilto silmissä."

Oletteko kiinnittäneet huomiota, että tietyissä seuroissa on yllättävän paljon seuravaihtoja tai ihan eri lajiin vaihtaneita jo hyvinkiin nuorella iällä monessakin eri voimistelulajissa ja juurikin näissä "huippu ryhmissä". Kyllä näihin seuravaihtoihin ja lopettamiseen hyvät syyt on. Ei oo tuulesta temmattuja juttuja mitä täällä kerrotaan.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
Oletteko aikuiset ihmiset niin naiiveja, että syytätte kokonaista lajia siitä, että joku yksittäinen ihminen on toiminut väärin? Eikö tällä logiikalla jokainen ihminen ole paha, koska olihan Hitler ihminen?"

Näitä "yksittäisiä ihmisiä" alkaa tässä lajissa olla vähän liikaa.Ymmärrys ei vaan riitä....

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "

Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Ollaan ongelman ytimessä, kun joku kirjoittaa että selässä on vamma vielä kaksi vuotta lopettamisen jälkeen, mutta ei kaduta tippaakaan. Toivottavasti vamma paranee kokonaan kyseisellä kirjoitajalla!
Joillain käy kuitenkin huonompi tuuri ja vamma ei korjaannu koskaan tai pahenee vain. Vammoihin, loukkaantumisiin ja psyykkisiin ongelmiin pitäisi aina suhtautua vakavasti ja hoitaa vaivat mahdollisimman nopeasti. Muutama SM-mitalikaan ei korvaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia kun voimistelu-urasta on kulunut 10 vuotta."
Tämä! Tiedän monta erilajien voimistelijaa jotka kärsivät kivuista kohtuuttoman pitkään vielä lopettamisen jälkeenkin, ehkä jopa loppuelämänsä. Ihan alakouluikäisillä tytöillä on jäänyt lopettamisen jälkeen pitkittyneitä rasitusvammoja riesakseen. En voi ymmärtää, että vanhemmat antavat lapsensa tälläistän "puoskareiden" käsiin koska tietävät kyllä miten valmennus vuodesta toiseen toimii ja ovat kyllä olleet näitä lopettamisia ja seuranvaihtoja sivusta seuraamassa ja tietävät tasan tarkkaan epäkohdat. Kunnianhimo menee kyllä huipulle tähtäävien lasten vanhemmillakin ohi, onhan tähtäimenä EM-kisat tai olympialaiset valmentajien tavoitteiden mukaan. Kisoissa ylpeänä katsellaan katsomossa miten oma lapsi kilpailee nilkat ja ranteet tuettuna. Vuosia voimistelun parissa mukana olleena en tunne yhtään SM-tasolle tähtäävää lasta/nuorta joka ei olisi tässä keskustelussa esiin tulleista epäkohdista saanut omaa osuuttansa. Lopettaneen tytön äitinä tunnen suurta surua huipulle tähtäävien tyttöjen puolesta. Tunnen myös henkilökohtaisesti näitä valmentajia jotka ovat toimineet todella väärin, useita kertoja, vuodesta toiseen. Harmikseni voin todeta, ettei asiat ole edelleenkään muuttunut. En edes ymmärrä, kuinka nämä valmentajat kehtaavat kasvojansa missään näyttää, koska varmasti vähintään 90% voimistelupiireissä liikkuvista vanhemmista tietävät keitä he ovat. Ja hinnan tästä kaikesta maksaa vain ja ainoastaan voimistelija koska valmentajien annetaan jatkaa simputusta vuodesta toiseen menestyksen kiilto silmissä."
Oletteko kiinnittäneet huomiota, että tietyissä seuroissa on yllättävän paljon seuravaihtoja tai ihan eri lajiin vaihtaneita jo hyvinkiin nuorella iällä monessakin eri voimistelulajissa ja juurikin näissä "huippu ryhmissä". Kyllä näihin seuravaihtoihin ja lopettamiseen hyvät syyt on. Ei oo tuulesta temmattuja juttuja mitä täällä kerrotaan."

Olemme huomanneet, ja kun se kiertolaisuus seurasta ja joukkuesta alkaa, niin useimmiten sitä tyttöä ei parin vuoden kuluttua missään joukkueessa enää näy. Poikkeuksiakin on tietysti ja syitä on monia miksi näin on. ei se ruoho ole siellä aidan toisella puolella sen vihreämpää ja jos pettymyksiä yrittää pakoon eikä niitä käsitellä ei siitä hyvää seuraa.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "
Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu. "

Ainakin eräs Tampereen seudulla oleva seura omilla nettisivuillaan esittelee osan seuran valmentajista ammattivalmentajiksi. Sitten löytyy ainakin tuntivalmentajia ja oppisopimusopiskelijoita. Lisäksi nuoret voimistelun lopettaneet saattavat jatkaa valmentajina ilman koulutusta. Omien kokemusteni perusteella nämä "ammattivalmentajat" ovat pahimpia ja juuri niitä jotka eivät omista toimintatavoistaan ole valmiita joustamaan tippaakaan edes silloin kun se olisi urheilijan etu.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Tietääkö joku missä kv kisoissa ttnvn fiona joukkue on ollut? Voittaneet näköjään pronssia

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Tietääkö joku missä kv kisoissa ttnvn fiona joukkue on ollut? Voittaneet näköjään pronssia"
Gracia Cup, Unkari Budapest

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "
Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu. "

Totta, ei puhuta lääkäreistä ja ammattilääkäreistä. Sen sijaan välillä puhutaan valelääkäreistä, joille on annettu pitkiäkin vankeustuomioita. Suojatun ammattinimikkeen sijaan parempi vertailukohta voisi olla vaikkapa valokuvaaja. Kuka tahansa saa nimittää itseään valokuvaajaksi, mutta jotkut ovat kouluttautuneet kyseiseen ammattiin ja elättävät sillä itsensä. Tämän takia välillä puhutaan erikseen valokuvaajista ja ammattivalokuvaajista.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Tietääkö joku missä kv kisoissa ttnvn fiona joukkue on ollut? Voittaneet näköjään pronssia"
Gracia Cup, Unkari Budapest "

näkeekö tuloksia jostain?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "
Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu. "
Ainakin eräs Tampereen seudulla oleva seura omilla nettisivuillaan esittelee osan seuran valmentajista ammattivalmentajiksi. Sitten löytyy ainakin tuntivalmentajia ja oppisopimusopiskelijoita. Lisäksi nuoret voimistelun lopettaneet saattavat jatkaa valmentajina ilman koulutusta. Omien kokemusteni perusteella nämä "ammattivalmentajat" ovat pahimpia ja juuri niitä jotka eivät omista toimintatavoistaan ole valmiita joustamaan tippaakaan edes silloin kun se olisi urheilijan etu. "

Näin on .Itse aikanaan siviilityössä siis palkkatyössä ja illat salilla valmentamassa. Se valmennushomma oli harrastus, vaikka sen hoidin antaumuksella, jatkuvasti koulutuksissa käyden ja asioista selvää ottaen ja tytöt harrastivat vuosikaudet monesti pikkutytöstä nuorten sarjoihin asti. emme kuitenkaan silloin siinä sivilityössämme, josta palkan saimme hokeneet olevamme ammattilaisia vaikka saimme palkan. Eikä palkkatyöläinen aina onnistu vaikka saakin kuukausipalkan.
Valmentajana ammatikseen olevan on opiskeltava jatkuvasti ja Suomessakin sen koulutuksen pitäisi olla korkeakouluissa.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ja ammattimaisuus ja ammatillisuus on myös sitä että suhtaudut kunnioittavasti muihin.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "
Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu. "
Totta, ei puhuta lääkäreistä ja ammattilääkäreistä. Sen sijaan välillä puhutaan valelääkäreistä, joille on annettu pitkiäkin vankeustuomioita. Suojatun ammattinimikkeen sijaan parempi vertailukohta voisi olla vaikkapa valokuvaaja. Kuka tahansa saa nimittää itseään valokuvaajaksi, mutta jotkut ovat kouluttautuneet kyseiseen ammattiin ja elättävät sillä itsensä. Tämän takia välillä puhutaan erikseen valokuvaajista ja ammattivalokuvaajista."

Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia...

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia..."
Ja valevalokuvaajia :) Onkohan valevoimistelijoita?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi
Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi
Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

VAT järjestää myös liitto ja muut urheiluopistot

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"http://www.kisakallio.fi/fi/koulutus/ammatillinen-koulutus/vat-valmentaj..."

Ihan olisi mukava tietää koulutuksen tuntimäärät.Ja oppisopimuskoulutuksessa kuka voi olla siellä seurassa se ohjaksen valvoja.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""http://www.kisakallio.fi/fi/koulutus/ammatillinen-koulutus/vat-valmentaj..."
Ihan olisi mukava tietää koulutuksen tuntimäärät.Ja oppisopimuskoulutuksessa kuka voi olla siellä seurassa se ohjauksen valvoja."

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

http://www.lily.fi/blogit/high-heels-life-and-dreams Hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"http://www.lily.fi/blogit/high-heels-life-and-dreams Hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen!"

Surullinen esimerkki tämäkin siitä, miten laji voi altistaa syömishäiriölle. Onneksi tyttö ilmeisesti toipumassa, upea voimistelija <3
Voimistelu-lehdessä oli myös juttu syömishäiriöistä. Hyvä kun asia on nyt pinnalla ja toivottavasti nyt myös kaikki valmentajat heräävät, etteivät ainakaan edesauta syömishäiriön puhkeamista laihdutuskehotuksilla ja ruokavaliokyttäyksellä (vrt. tämän keskustelun aiemmat kamalat tarinat)

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia..."
Ja valevalokuvaajia :) Onkohan valevoimistelijoita?"

Mikä tai millainen on valevoimistelija? Sellainenko, joka ei suostu simputettavaksi tai dieetille?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia..."
Ja valevalokuvaajia :) Onkohan valevoimistelijoita?"
Mikä tai millainen on valevoimistelija? Sellainenko, joka ei suostu simputettavaksi tai dieetille? "

Vaikka, mutta se voi olla vaikka semmoinen voimistelija jonka vanhemmat kertovat kuinka valtavan innostunut lapsi on voimistelemaan. Lapsi tulee joka kerta ja on harjoittelevinaan, mutta ei jaksa oikein kunnolla. Käy ehkä muiden takia tai viihtyy hyvin joukkueen kanssa...

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Mielenkiinnosta kyselisin, että onko seuroissa tapahtunut käytännön tasolla muutoksia parempaan syömisten, punnitusten, vammojen, simputusten ym. suhteen? Onko voimistelijoiden olot parantuneet sen jälkeen kun kissoja on nostettu pöydälle? Olisi mukava saada ihan sellaisten voimistelijoiden kokemuksia jotka ovat osalliseksi joutuneet huonoon kohteluun.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia..."
Ja valevalokuvaajia :) Onkohan valevoimistelijoita?"
Mikä tai millainen on valevoimistelija? Sellainenko, joka ei suostu simputettavaksi tai dieetille? "

Onneksi sinä jaksat simputtaa.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Painosta puhutaan paljon. Entä voimistelijan pituus? Jos ei ole langanlaiha ja pitkä, onko mitään mahdollisuuksia?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""""Aivan, aivan.... Kun on kerta valelääkäreitä, niin on varmaan myös valevalmentajia..."
Ja valevalokuvaajia :) Onkohan valevoimistelijoita?"
Mikä tai millainen on valevoimistelija? Sellainenko, joka ei suostu simputettavaksi tai dieetille? "
Onneksi sinä jaksat simputtaa."

Pitäisköhän sinun hankkia oma joukkue valmennettavaksesi.Ei sentään. lapset tarvitsevat arvostavan ja tasapainoisen valmentajan.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Painosta puhutaan paljon. Entä voimistelijan pituus? Jos ei ole langanlaiha ja pitkä, onko mitään mahdollisuuksia? "
Anteeksi vaan, voimistelu sopii kaikille ja mahdolisuuksia on jos annetaan mahdollisuus harrastaa.
Voi morjens sun kanssas.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Painosta puhutaan paljon. Entä voimistelijan pituus? Jos ei ole langanlaiha ja pitkä, onko mitään mahdollisuuksia? "
Anteeksi vaan, voimistelu sopii kaikille ja mahdolisuuksia on jos annetaan mahdollisuus harrastaa.
Voi morjens sun kanssas."

Olen kuullut myös joskus että voimistelija ei ole päässyt kisakokoonpanoon pituudensa takia.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Minusta kyllä nykyään voimistelijat on paljon urheilullisemman ja lihaksikkaamman oloisia, eli ollaan menossa parempaan suuntaan. Toki tytöt joilla ei ole vielä ollut murrosikää erottuu joissain joukkueissa niistä joilla murrosikä on jo päällä ja saattavat näyttää laihoilta toisiin verrattuna. Omakin tyttö oli todella laiha, mutta nyt kun on ikää tulut ja muurosikä ohi niin lihakset ja urheilullinen ( terve) ulkonäkö on löytynyt. Mielestäni esim. 12-14 sarjasta alkaen isompiin tytöt ovat pääsääntöisesti sporttisia ja sopivalla tavalla lihaksikkaitakin.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Painosta puhutaan paljon. Entä voimistelijan pituus? Jos ei ole langanlaiha ja pitkä, onko mitään mahdollisuuksia? "
Anteeksi vaan, voimistelu sopii kaikille ja mahdolisuuksia on jos annetaan mahdollisuus harrastaa.
Voi morjens sun kanssas."
Olen kuullut myös joskus että voimistelija ei ole päässyt kisakokoonpanoon pituudensa takia."

Minä en ymmärtänyt tätä pituusjuttua.. Ei kai joukkuevoimistelijan erityisesti tarvitse olla pitkä vai tarvitseeko?! Kyllähän useissa huippujoukkueissa on lyhyitäkin tyttöjä. Onko jossain joukkueissa siis pitkiä vai lyhyitä tyttöjä jätetty pois?
En tiedä voiko tosi pitkillä tytöillä tyylliin 175-180cm olla jopa pituudesta haittaakin, esim. nopeissa hypyissä ym. ehtiä ojentaa ne pitkät raajat loppuun asti.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Painosta puhutaan paljon. Entä voimistelijan pituus? Jos ei ole langanlaiha ja pitkä, onko mitään mahdollisuuksia? "
Anteeksi vaan, voimistelu sopii kaikille ja mahdolisuuksia on jos annetaan mahdollisuus harrastaa.
Voi morjens sun kanssas."
Olen kuullut myös joskus että voimistelija ei ole päässyt kisakokoonpanoon pituudensa takia."
Minä en ymmärtänyt tätä pituusjuttua.. Ei kai joukkuevoimistelijan erityisesti tarvitse olla pitkä vai tarvitseeko?! Kyllähän useissa huippujoukkueissa on lyhyitäkin tyttöjä. Onko jossain joukkueissa siis pitkiä vai lyhyitä tyttöjä jätetty pois?
En tiedä voiko tosi pitkillä tytöillä tyylliin 175-180cm olla jopa pituudesta haittaakin, esim. nopeissa hypyissä ym. ehtiä ojentaa ne pitkät raajat loppuun asti."

Ehkäpä pituus sinänsä ei ole ongelma, olisiko niin että kyseisessä joukkueessa olisi haettu vaan yhdenmukaista ilmettä (joko kaikki siis lyhyitä tai kaikki pitkiä)

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :(

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :("
Näin se vaan menee.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :("

Onhan olemassa paljon lajeja joissa ruumiinrakenne ja pituus vaikuttaa (korkeushyppy,kuulantyöntö,voimistelu).

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :("

Onhan olemassa paljon lajeja joissa ruumiinrakenne ja pituus vaikuttaa (korkeushyppy,kuulantyöntö,voimistelu). "

Juuri näin, on ihan turha tehdä tästä voimistelun kohdallakaan mitään mörköä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :("

Onhan olemassa paljon lajeja joissa ruumiinrakenne ja pituus vaikuttaa (korkeushyppy,kuulantyöntö,voimistelu). "
Koripallossa paljonkin

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Pituudessa kyse on enemmänkin juuri tuosta erottuvuudesta. Eli ylipitkä tai liian lyhyt helposti erottuu liikaa joukosta. Samalla tavalla kun täällä on puhuttu, ettei "liian iso" pääse kentälle, niin olen kyllä kuullut, että myös pituudella on vaikutusta. Erityisesti paikkojen sommitteluun huipulla vaikuttaa erittäin paljon, jos joukkueessa on kovinkin isot pituuserot. Kovin lyhyillä voimistelijoilla usein jalat näyttää tönköltä eikä varmasti ole valmentajan ykkösihanne, sillä kyllä kaikki sen näkee, että pitkät jalat näyttävät ison amplitudin vaikeusosissa huomattavasti paremmalta kuin lyhyet jalat. Ikävää kun urheilija itse ei tälle mitään voi :("
Onhan olemassa paljon lajeja joissa ruumiinrakenne ja pituus vaikuttaa (korkeushyppy,kuulantyöntö,voimistelu). "
Koripallossa paljonkin"

Siitä huolimatta voimisteu sopii kaikille, mutta kun pituuskasvu pyrähtää kunnolla niin voi vaihtaa lajia. Monipuoisuus on aina hyvä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kyllä välillä tuntuu että ainakin rytmisen puolella suositaan pitkiä ja laihoja jo ihan lapsisarjoissa. Surullista todella.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Meidän joukkueessa valmentajat kyllä kehottaa itse tunnustelemaan mitä pystyy/ei pysty tekemään jos on jokin vaiva. Toisaalta tämä varmaan vaihtelee ikäsarjoista riippuen -> vanhempien uskotaan pystymään itse arvioimaan paremmin omaa tilaansa.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ei ole olemassa lajia jossa ruumiinrakenne ei vaikuttaisi.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Ei ole olemassa lajia jossa ruumiinrakenne ei vaikuttaisi. "
Naivia kuvitella, että näin ei olisi. Se, miten se eri lajeissa, seuroissa ja joukkueissa tulee esiin ja yksittäisillä urheilijoilla on vaihtelevaa. Valitettavasti voimistelussa lienee eniten ainakin Suomessa ylilyöntejä nuorilla. Erilaisissa fitnesslajeissakin on paljon ongelmia kuin myös ulkonäkölaji

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Minä olen ilokseni huomannut, että TLS:n (Turun liikuntaseura) somessa näkyy kaiken kokoisia rytmisiä voimistelijoita!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Minä olen ilokseni huomannut, että TLS:n (Turun liikuntaseura) somessa näkyy kaiken kokoisia rytmisiä voimistelijoita!"
huomasin myös, että seura näyttäisi pitävän hyvin huolta myös tyttöjen terveydestä muutenkin.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""""Tämä ei nyt liity ulkonäkäpaineisiin, mutta muihin paineisiin kuitenkin. Onko teillä muilla jumppareilla koskaan polvet, nilkat tai vaikka selkä kipenänä? Ja jos on niin teetteko silti normisti reeneissä vai pidättekö taukoa? Mitä valmentaja sanoo kivuista yms? Kiinnostaisi tietää..."
Tyttöni lopetti osaksi sen vuoksi, että kivut ohitettiin ja olisi pitänyt silti harjoitella. Valmentaja antoi ymmärtää, ettei saa itkeä ja että hyvä voimistelija ei välitä kivusta. Jos oli lääkärintodistus kivun aitoudesta, sai tehdä kevyemmin, silti lääkärintodistuksesta huolimatta tytölläni vamma paheni joko väärien harjoitteiden tai liian rasituksen seurauksena. Vammaa parannellaan vielä pitkään. Nykyään, kun edes kuulen jonkun voimistelevan tavoitteellisesti tulen surulliseksi hänen puolestaan. Vaikka tytölleni voimistelu antoi myös paljon, se otti kuitenkin enemmän, aivan liikaa. Nykyinen harrastus vain antaa, eikä ota mitään vaikka tavoitteellisesti harjoitellaan tässäkin. Muutos entiseen on huomattava."
On surullista, että laji saa huonon maineen, kun osa valmentajista on osaamattomia ja heikkotasoisia, eikä tajua, että kipu on elimistön varoitus, joka pitää ottaa vakavasti. Kertoo vain siitä, että tässä lajissa on liikaa osaamattomia valmentajia. "
Ongelma onkin siinä, että ne on ne ammattivalmentajat jotka eivät kipua kunnioita. "
Siis ammattivalmentaja! Millainen se on...eihän muihinkaan ammatteihin lisätä eteen sanaa ammatti...ammattilääkäri, ammattisairaanhoitaja, ammattituomari, ammattihoitaja....Jos ns ammattivalmentaja ei kipua ja lääkärintodistuksia kunnioita niin eipä asiat ole ammattimaisesti hoidettu. "

anteeksi kommentoin vanhaa kommenttia, mutta ammattivalmentajia sanotaan siksi ammattivalmentajiksi, koska joukkuevoimistelussa suurin osa valmentajista ei tee sitä ammatikseen, vaan heillä on joku työ, jonka ohella he valmentavat.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Jep! Lääkärinä kun kukaan ei voi toimia harrastuksena, mutta valmentajana toimiakseen ei tarvitse ammattitutkintoa. Jossakin yhteyksissä on tarpeen korostaa, että kyseessä on ammattivalmentaja, sillä esimerkiksi ammattivalmentajan valmennuksesta voidaa odottaa erilaisia asioita, kun vain jumppakoulun käyneeltä harrastuksenaan valmentavalta. Ammattivalmentajan titteliä ei siis saa pelkästään sillä perusteella, että saa valmentamisesta palkkaa, vaan pitää erikseen suorittaa valmentajan ammattitutkinto. Täällä gymnerissä keskustellessa menee välillä puurot ja vellit sekasin, niin siksi ajattelin vielä tarkentaa :D

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Mielenkiinnosta kyselisin, että onko seuroissa tapahtunut käytännön tasolla muutoksia parempaan syömisten, punnitusten, vammojen, simputusten ym. suhteen? Onko voimistelijoiden olot parantuneet sen jälkeen kun kissoja on nostettu pöydälle? Olisi mukava saada ihan sellaisten voimistelijoiden kokemuksia jotka ovat osalliseksi joutuneet huonoon kohteluun."
Minua myös kiinnostaisi kuulla mitkä asiat ovat nyt muuttuneet vai onko kaikki jäänyt vain puheiden asteelle

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Mielenkiinnosta kyselisin, että onko seuroissa tapahtunut käytännön tasolla muutoksia parempaan syömisten, punnitusten, vammojen, simputusten ym. suhteen? Onko voimistelijoiden olot parantuneet sen jälkeen kun kissoja on nostettu pöydälle? Olisi mukava saada ihan sellaisten voimistelijoiden kokemuksia jotka ovat osalliseksi joutuneet huonoon kohteluun."
Minua myös kiinnostaisi kuulla mitkä asiat ovat nyt muuttuneet vai onko kaikki jäänyt vain puheiden asteelle"

Itse sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten, osasyynä silloinen valmentajamme ja voimistelu ylipäätään. Tuntuu että silloin asiaa vain peiteltiin, ja valmentajamme piti sairastumistani salassa esimerkiksi seuran muilta valmentajiltakin. Muulle joukkueellenikin valmentajani yritti aluksi uskotella liikuntakieltoani jollain muulla, ja kun oikea syy joukkuelaisilleni selvisi, valmentaja käytti minua esimerkkinä siitä mitä käy, jos "ei osaa syödä oikealla tavalla terveellisesti".
Toimin kuitenkin itse valmentajana kyseisessä seurassa. (tämä oma valmentajani ei siis seurassa enää ole) Ja nykyään seurassamme tehdään paljon, jotta näitä syömishäiriöitä ei tulisi. Esimerkiksi meillä käy muutaman kerran kaudessa ravintoterapeutti pitämässä ravintoluentoja kaikille seuran yli 10 vuotiaille voimistelijoille. Sen lisäksi olemme kaikkien seuran valmentajien kesken sopineet että kisa-/leiriruokailuissa ei ole mitään sellaista mitä ei tyttöjen annettaisi ottaa. Paljon tärkeämpää on katsoa, että kaikki ottavat tarpeeksi ja monipuolisesti ruokaa. Tässä nyt muutamia esimerkkejä mitä seurassamme on tehty nyt muutaman vuoden ajan. Ja vaikka syömishäiriötapauksia on valitettavasti tästä huolimatta ollut muutama, on tytöille onneksi saatu apu tarpeeksi ajoissa, eikä kenelläkään rakas harrastus päättynyt syömishäiriön takia, niinkuin itselläni silloin muutama vuosi sitten :/

Ps. Hyvin ovat seuramme joukkueet kisoissa pärjänneet, vaikka ovatkin kisaruokailussa ottaneet jälkiruokaa ;)

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Mielenkiinnosta kyselisin, että onko seuroissa tapahtunut käytännön tasolla muutoksia parempaan syömisten, punnitusten, vammojen, simputusten ym. suhteen? Onko voimistelijoiden olot parantuneet sen jälkeen kun kissoja on nostettu pöydälle? Olisi mukava saada ihan sellaisten voimistelijoiden kokemuksia jotka ovat osalliseksi joutuneet huonoon kohteluun."
Minua myös kiinnostaisi kuulla mitkä asiat ovat nyt muuttuneet vai onko kaikki jäänyt vain puheiden asteelle"
Itse sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten, osasyynä silloinen valmentajamme ja voimistelu ylipäätään. Tuntuu että silloin asiaa vain peiteltiin, ja valmentajamme piti sairastumistani salassa esimerkiksi seuran muilta valmentajiltakin. Muulle joukkueellenikin valmentajani yritti aluksi uskotella liikuntakieltoani jollain muulla, ja kun oikea syy joukkuelaisilleni selvisi, valmentaja käytti minua esimerkkinä siitä mitä käy, jos "ei osaa syödä oikealla tavalla terveellisesti".
Toimin kuitenkin nykyäänitse valmentajana kyseisessä seurassa. (tämä oma valmentajani ei siis seurassa enää ole) Ja nykyään seurassamme tehdään paljon, jotta näitä syömishäiriöitä ei tulisi. Esimerkiksi meillä käy muutaman kerran kaudessa ravintoterapeutti pitämässä ravintoluentoja kaikille seuran yli 10 vuotiaille voimistelijoille. Sen lisäksi olemme kaikkien seuran valmentajien kesken sopineet että kisa-/leiriruokailuissa ei ole mitään sellaista mitä ei tyttöjen annettaisi ottaa. Paljon tärkeämpää on katsoa, että kaikki ottavat tarpeeksi ja monipuolisesti ruokaa. Tässä nyt muutamia esimerkkejä mitä seurassamme on tehty nyt muutaman vuoden ajan. Ja vaikka syömishäiriötapauksia on valitettavasti tästä huolimatta ollut muutama, on tytöille onneksi saatu apu tarpeeksi ajoissa, eikä kenelläkään rakas harrastus päättynyt syömishäiriön takia, niinkuin itselläni silloin muutama vuosi sitten :/
Ps. Hyvin ovat seuramme joukkueet kisoissa pärjänneet, vaikka ovatkin kisaruokailussa ottaneet jälkiruokaa ;)"

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Itse sairastuin syömishäiriöön pitkälti voimistelun ulkonäköpaineista johtuen ja minulta jäi koko nuoruus ja nuori aikuisuus (yli 10 vuotta) aika lailla elämättä. Nyt lähemmäs kolmikymppisenä alan pikku hiljaa olla tervehtymässä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Mielenkiinnosta kyselisin, että onko seuroissa tapahtunut käytännön tasolla muutoksia parempaan syömisten, punnitusten, vammojen, simputusten ym. suhteen? Onko voimistelijoiden olot parantuneet sen jälkeen kun kissoja on nostettu pöydälle? Olisi mukava saada ihan sellaisten voimistelijoiden kokemuksia jotka ovat osalliseksi joutuneet huonoon kohteluun."
Minua myös kiinnostaisi kuulla mitkä asiat ovat nyt muuttuneet vai onko kaikki jäänyt vain puheiden asteelle"
Itse sairastuin anoreksiaan muutama vuosi sitten, osasyynä silloinen valmentajamme ja voimistelu ylipäätään. Tuntuu että silloin asiaa vain peiteltiin, ja valmentajamme piti sairastumistani salassa esimerkiksi seuran muilta valmentajiltakin. Muulle joukkueellenikin valmentajani yritti aluksi uskotella liikuntakieltoani jollain muulla, ja kun oikea syy joukkuelaisilleni selvisi, valmentaja käytti minua esimerkkinä siitä mitä käy, jos "ei osaa syödä oikealla tavalla terveellisesti".
Toimin kuitenkin itse valmentajana kyseisessä seurassa. (tämä oma valmentajani ei siis seurassa enää ole) Ja nykyään seurassamme tehdään paljon, jotta näitä syömishäiriöitä ei tulisi. Esimerkiksi meillä käy muutaman kerran kaudessa ravintoterapeutti pitämässä ravintoluentoja kaikille seuran yli 10 vuotiaille voimistelijoille. Sen lisäksi olemme kaikkien seuran valmentajien kesken sopineet että kisa-/leiriruokailuissa ei ole mitään sellaista mitä ei tyttöjen annettaisi ottaa. Paljon tärkeämpää on katsoa, että kaikki ottavat tarpeeksi ja monipuolisesti ruokaa. Tässä nyt muutamia esimerkkejä mitä seurassamme on tehty nyt muutaman vuoden ajan. Ja vaikka syömishäiriötapauksia on valitettavasti tästä huolimatta ollut muutama, on tytöille onneksi saatu apu tarpeeksi ajoissa, eikä kenelläkään rakas harrastus päättynyt syömishäiriön takia, niinkuin itselläni silloin muutama vuosi sitten :/
Ps. Hyvin ovat seuramme joukkueet kisoissa pärjänneet, vaikka ovatkin kisaruokailussa ottaneet jälkiruokaa ;)"

Pahoittelen tuosta valmentajasta! Tuntuisi ainakin itsellä ihan hirveältä. Sydäntä oikein kouraisee kun lukee näitä tarinoita kun on jonkun syömishäiriön tm takia joutunut lopettamaan voimistelun! :(

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Taas yksi syömishäiriöjuttu :(
https://yle.fi/urheilu/3-9684389

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Olen ikuisesti kiitollinen valmentajalleni, sillä hän on sanonut koko joukkueen kuullen, että on turha ihailla laihuutta. Mieluummin ollaan terveitä ja lihaksikkaita, jos ollaan (sairaalloisen) laihoja, ollaan siellä yleensä syystä.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Minäkin olen todella kiitollinen valmentajilleni! Meille ei olla sanottu että jonkun pitäisi laihduttaa tai tarkkailla painoa, vaan ollaan muistutettu että on tärkeää syödä hyvin etenkin leireillä ja muuten, että varmasti jaksaa. Kaikki joukkueestamme on normaalipainoisia ja ihan hyvin pärjätään sm-sarjassa vaikka ei olla langanlaihoja vaan ihan urheilullisen näköisiä nuoria :D

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ehdottomasti kivempi katsoa terveitä ja lihaksikkaita voimistelelijoita, ehdottomasti!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ihana kuulla näitä juttuja fiksuista ja tervemielisistä valmentajista! Hyvinvointi on tärkeintä!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Jep se kertoo myös siitä, että valmentaja rakastaa tyttöjä ja haluaa heidän parastaan, eikä mene menestyksen perässä!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Olipa ketju täynnä asiaa. Joillakin valmentajilla tällainen laihuuden ja muiden fyysisten piirteiden ihannointi vaan on jo niin syvällä, että vaikka eivät enää kommentoi lasten kokoa niin ryhmäjakonsa paljastavat armotta ihanteensa. Vielä 2018. Missi ja mallikisat pitäisi kuitenkin pitää erillään voimistelusta. Edelleenkin laihat, pitkäjalkaiset, vaikkakin lahjattomat, pääsevät valmentajien suosioon ja varsinkin, jos haluavat treenata joka päivä... Normaalipainoiset ja muutenkin sopusuhtaiset ja lahjakkaatkin jäävät näiden rv-friikkivartaloisten taakse.
Ja jotta gymnerin stalkkaavat kommenttejani laskevat ylläpitäjät eivät laske tätäkin kommenttiani negatiivisiin (oliko niitä jo yli 50 heidän laskujensa mukaan) niin haluan lisätä, että rakastan voimistelulajeja, mutta järki pitää olla hommassa mukana...

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kyllä minä mieluummin ihastelen voimistelua, jossa urheilijat ovat sporttisia ja terveen näköisiä. Ohjelmakin saa vahvuuden ilmentämiseen hyvän ja terveen itsetunnon omaavista voimistelijoista.
Aina tulee mennä terveys edellä. Aina.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Olipa ketju täynnä asiaa. Joillakin valmentajilla tällainen laihuuden ja muiden fyysisten piirteiden ihannointi vaan on jo niin syvällä, että vaikka eivät enää kommentoi lasten kokoa niin ryhmäjakonsa paljastavat armotta ihanteensa. Vielä 2018. Missi ja mallikisat pitäisi kuitenkin pitää erillään voimistelusta. Edelleenkin laihat, pitkäjalkaiset, vaikkakin lahjattomat, pääsevät valmentajien suosioon ja varsinkin, jos haluavat treenata joka päivä... Normaalipainoiset ja muutenkin sopusuhtaiset ja lahjakkaatkin jäävät näiden rv-friikkivartaloisten taakse.
Ja jotta gymnerin stalkkaavat kommenttejani laskevat ylläpitäjät eivät laske tätäkin kommenttiani negatiivisiin (oliko niitä jo yli 50 heidän laskujensa mukaan) niin haluan lisätä, että rakastan voimistelulajeja, mutta järki pitää olla hommassa mukana..."

Voisit unohtaa leimaavat sanat, kuten "friikki". Lisäksi on luonnollista, että tytöt, jotka haluavat harjoitella paljon valitaan joukkueisiin, jotka harjoittelevat paljon.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Olipa ketju täynnä asiaa. Joillakin valmentajilla tällainen laihuuden ja muiden fyysisten piirteiden ihannointi vaan on jo niin syvällä, että vaikka eivät enää kommentoi lasten kokoa niin ryhmäjakonsa paljastavat armotta ihanteensa. Vielä 2018. Missi ja mallikisat pitäisi kuitenkin pitää erillään voimistelusta. Edelleenkin laihat, pitkäjalkaiset, vaikkakin lahjattomat, pääsevät valmentajien suosioon ja varsinkin, jos haluavat treenata joka päivä... Normaalipainoiset ja muutenkin sopusuhtaiset ja lahjakkaatkin jäävät näiden rv-friikkivartaloisten taakse.
Ja jotta gymnerin stalkkaavat kommenttejani laskevat ylläpitäjät eivät laske tätäkin kommenttiani negatiivisiin (oliko niitä jo yli 50 heidän laskujensa mukaan) niin haluan lisätä, että rakastan voimistelulajeja, mutta järki pitää olla hommassa mukana..."

Kommentoit tyttöjen vartaloita friikeiksi ja ihmetellet, jos ylläpitäjä poistaa kommenttisi?? Ei taida olla ihan kaikki kotona?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Tässä topicissa oli kyllä timanttista keskustelua pari vuotta sitten. Pahin floppi oli kyllä se voimistelijoiden ruoka kisakalliossa :/.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Tässä topicissa oli kyllä timanttista keskustelua pari vuotta sitten. Pahin floppi oli kyllä se voimistelijoiden ruoka kisakalliossa :/."
Olen niin tyytyväinen, että Hesarin toimittaja tarttui tähän asiaan, kun sen tuttuni kautta nostin esille. Silloin oli oman tyttären anoreksia pahimmillaan ja meni tuo asia todella pahasti ihon alle.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Korjaan, että olen ehkä 165-170 cm pitkä!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Korjaan , että olen 165-170 cm

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Kuulostaa siltä, että syöt terveellisesti etkä herkuttele koko ajan. Älä siis pode huonoa omatuntoa jos joskus herkuttelet.Jos ruokailusta tekee ongelman siitä tulee ongelma. Kaikki, myös ne huiput herkuttelevat joskus. Syöt monipuolisesti normi ruokaa ja lisäät väriä (kasvikset, marjat, hedelmät) joka annokseen. Liikut myös säännöllisesti jo nyt. Ei siis huolta.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"

Kuinka usein treenaat? Herkuttelupäivä 2 kertaa kuussa ja silloin tällöin roskaruokaa ei todellakaan lihota sinua, jos muuten syöt terveellisesti, syöt koulussa normaalisti yms. Ihan huippujoukkueilla harjoittelumäärät ja sitä kautta kulutus on niin kovaa, että heidän pitääkin syödän kaloreita tositosi paljon, että jaksavat. Silloin on myös tärkeää, että syö myös terveellisesti ja ennenkaikkea monipuolisesti, jotta jaksaa kovan treenimäärän. Herkuttelut on hyvä ajoittaa niin, että jaksaa silti treenata, eli ei ennen harkkoja ja tai keskellä viikkoa.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Olet alipainoinen/hoikka

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Ajatus omasta painosta on valitettavan yleinen voimistelijoille ja itsekin ”vanhempana” voimistelijana pystyn tähän samaistumaan varsinkin menneisyydestäni. Ei siltikään pitäisi olla huono itsetunto herkkujen syömisestä aina välillä, ne kuuluvat elämään ja ovat ruokapyramidissakin siellä mukana! Turha niitä kokonaan on jättää pois, kaikkea kohtuudella!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Olet alipainoinen/hoikka"

Eikä ole todellakaan alipainoinen, vaan ihan normaali. 15-vuotiaan normaalipaino 170 senttiselle on 47.5 - 70.4 kg.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Olet alipainoinen/hoikka"
Eikä ole todellakaan alipainoinen, vaan ihan normaali. 15-vuotiaan normaalipaino 170 senttiselle on 47.5 - 70.4 kg."

Ei todellakaa ole.

https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/200.036.html

Tulos - alipaino

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""""Entiedä, että liittyykö tämä niin vahvasti aiheeseen, mutta kisaan 14-16 kilpasarjassa ja olen 170cm ja painan 55-60kg. Onko tämä ns liikaa? En siis ajattele että olen läksi tms., mutta mietein vain, että pitäisikö jättää hieman herkkuja sivuun? Syön siis ehkä joskus (ei ihan joka vklp. Mutta kuitenkin enemmän kuin 2krt kuukaudessa). kerran viikossa jonkun pussin karkkia tms. Ajattelen aina ettei se pahaa te emutta kyllähän se tekee jos joka viikko 500kcal ruuttaa itseensä ylimääräistä. Pelkään, että jalkoihini alkaa kertyä ylimääräistä, mitä en haluaisi. Olisiko ideoita, että miten saisin pidettyä terveellissen ruokavalion yllä? Entäs nämä huippu joukkuevoimistelijat? Tietoa esim 12-41 tai 14-16 sm ja kilpa sarjojen huippujen ruokavalioista? Syödäänkö lainkaan herkkuja, makukahveja ”roskaruokaa” yms. Jos joo niin kuinka usein ja miten paljon? Haluaisin saada itseni terveellisemmäksi. Ja vielä, että usein käy niin, kun olen syönyt jotain karkkia yms. Tulee huono omatunto ja ärsyttää, että olen syönyt jotain herkkua joka tulee näkymään vartalossani ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kovasti niin valmentajien, vanhempien ja kanssa voimistelijoiden vinkkejä ja mielipiteitä"
Olet alipainoinen/hoikka"
Eikä ole todellakaan alipainoinen, vaan ihan normaali. 15-vuotiaan normaalipaino 170 senttiselle on 47.5 - 70.4 kg."
Ei todellakaa ole.
https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/200.036.html
Tulos - alipaino"

Tuolta juuri otin nuo normaalipainon rajat. Millä luvuilla muka sait alipainoinen tuloksen?

Lisää Kommentti