Voimistelijoiden/valmentajien uupumus

Anonyymi

Uupumus ja muut mielenterveyden ongelmat ovat monen tekijän summa. Toisilla voi olla esimerkiksi ns. perfektionistisen luonteen tai tunnollisuuden takia enemmän taipumusta suorituskeskeisyyteen. Kurinalainen harrastus voi liikunnan ilon, onnistumisten ja palkitsevuuden lisäksi tuoda joskus myös lisää onnistumisen paineita, jos samaan aikaan elämässä on paljon muutakin haasteita tai suoritettavaa. Koulun tai työn yhdistäminen harrastukseen voi käydä todella raskaaksi, jos fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta ei ehdi kunnolla palautua. Pahimmassa tapauksessa rakkaasta lajista voi tulla rasite, jolloin ilo siitä katoaa ja kaikki muuttuu vain suorittamiseksi. Tämä voi tapahtua yhtä lailla niin voimistelijoille kuin valmentajillekin. Onko teillä voimistelijoina tai valmentajina kokemuksia uupumuksesta? Millasia ajatuksia aihe teissä herättää? ❤️

16 kommenttia:
Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Hyvä avaus❤️ Tärkeä aihe josta kokemuksien jakaminen auttaa varmasti laajasti sekä voimistelijoita että valmentajia mutta myös vanhempia!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Tästä aiheesta valitettavan harvoin keskustellaan. Vaiettu aihe.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Kokemusta tästä sekä voimistelijana että valmentajana.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Mitkä asiat teillä johti uupumukseen? Ootteko päässeet siitä yli ja/tai oppineet tunnistamaan millon täytyy levätä tai vähentää työtä? Tämä on mulle itelleni ollut haaste, koska usein vaadin itseltäni, että teen kaikessa parhaani.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

meidän valkulla tuntuu olevan ympäri vuoden kestävät menkat, on nimittäin touhu näyttänyt siltä

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"meidän valkulla tuntuu olevan ympäri vuoden kestävät menkat, on nimittäin touhu näyttänyt siltä"
Sama täällä!

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Ihana avaus! Tärkeä asia, josta pitäisi puhua enemmän. Itselläni on kokemusta lähinnä valmentajan roolista.

Olen kokenut valmentajana täydellisen uupumisen ja myös siitä palautumisen. Menestymisen paineet, syyttävä ilmapiiri ja oman mielen herkkyys ja suorituskeskeisyys musersivat hetkellisesti oman hyvinvoinnin ja rakkauden lajiin. Romahdus pakotti ottamaan omaa aikaa ja tauon aikana kasasin oman valmentaja-identiteettini uudestaan. Side lajiin oli niin vahva, että löysin lopulta tieni takaisin. Itselleni tärkeintä olikin tajuta, että tauon pitäminen ei tarkoita luovuttamista tai luopumista mistään ja voin aina hypätä uudestaan mukaan.

Ota siis rohkeasti etäisyyttä lajiin valmentajana tai voimistelijana, kun kohtaat uupumusta. Mieti tarkkaan oman jaksamisen rajat ja uskalla myös asettaa ne itsellesi. Keskustele asiasta kollegoidesi tai joukkuekavereidesi kanssa. Vertaistukea väsymykseen löytyy yleensä yllättävän läheltä :)

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

""meidän valkulla tuntuu olevan ympäri vuoden kestävät menkat, on nimittäin touhu näyttänyt siltä"
Sama täällä!"

just....no ehkä johtuu siitä,että monesti äidit...ja ne harvat isät viel painostaa valkkuja treeniaikataulujen sun muiden suhteen...ja oletetaan ,että valkkujen tehtävä on ennemminkin hoitaa sitä lasta ...unohdetaan minkä takia siel treeneis käydään....

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Oma uupuminen voimistelijana johtui lähinnä ulkonäköpaineista ja syömishäiriöstä. Tunnettu huippuvalmentajamme sanoi, että minun on tarkkailtava mitä syön, sillä kropassani on ylimääräistä rasvaa. Olin jo sitä ennen kyllä tottakai tiedostanut, että kroppani on vääränlainen ja laihduttanut taukoamatta, mutta en vuosienkaan yrityksen jälkeen vain saanut kehoanj muokattua lajiin sopivaksi. Vartalotyyppini vain oli "väärä". Koin siis joka hetki häpeää ja tuskaa asiasta, koska en päässyt täydellisyyteen.

Jouduin lopettamaan lajin kokonaan.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""meidän valkulla tuntuu olevan ympäri vuoden kestävät menkat, on nimittäin touhu näyttänyt siltä"
Sama täällä!"
just....no ehkä johtuu siitä,että monesti äidit...ja ne harvat isät viel painostaa valkkuja treeniaikataulujen sun muiden suhteen...ja oletetaan ,että valkkujen tehtävä on ennemminkin hoitaa sitä lasta ...unohdetaan minkä takia siel treeneis käydään...."

En viitsi nyt uutta keskustelua tehdä mutta oisi kiva tietää onko ylipäänsä teidän joukkueissa hyvä suhde valkkujen ja voimistelijoiden välillä? Onko ilmapiiri sellanen että ”valkut on osa joukkuetta” vai että valkut on treeneissä töissä ja tytöt treenaa

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

mulla ainakin vuosi sitten SM sarjassa tuntui että treeneissä tuli enemmän itkettyä kun nautittua. Tiedän että oon herkkä, mutta silti.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Ihana avaus! Tärkeä asia, josta pitäisi puhua enemmän. Itselläni on kokemusta lähinnä valmentajan roolista.
Olen kokenut valmentajana täydellisen uupumisen ja myös siitä palautumisen. Menestymisen paineet, syyttävä ilmapiiri ja oman mielen herkkyys ja suorituskeskeisyys musersivat hetkellisesti oman hyvinvoinnin ja rakkauden lajiin. Romahdus pakotti ottamaan omaa aikaa ja tauon aikana kasasin oman valmentaja-identiteettini uudestaan. Side lajiin oli niin vahva, että löysin lopulta tieni takaisin. Itselleni tärkeintä olikin tajuta, että tauon pitäminen ei tarkoita luovuttamista tai luopumista mistään ja voin aina hypätä uudestaan mukaan.
Ota siis rohkeasti etäisyyttä lajiin valmentajana tai voimistelijana, kun kohtaat uupumusta. Mieti tarkkaan oman jaksamisen rajat ja uskalla myös asettaa ne itsellesi. Keskustele asiasta kollegoidesi tai joukkuekavereidesi kanssa. Vertaistukea väsymykseen löytyy yleensä yllättävän läheltä :) "

Koin kanssa täydellisen uupumuksen valmennuksen suhteen, kun seura lykkäsi minulle vastuuta, jota en halunnut. Minulle ei annettu mahdollisuutta vähentää taakkaani eikä väsymystäni otettu todesta. Tällä hetkellä pidän taukoa valmentamisesta ja minusta tuntuu ainakin nyt, etten ainakaan muutamaan vuoteen ole valmis palaamaan takaisin. Voimistelijani ovat aina olleet huippuihania, mutta suurimmat paineet ovat aina tulleet seuralta ja vanhemmilta.

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"" Voimistelijani ovat aina olleet huippuihania, mutta suurimmat paineet ovat aina tulleet seuralta ja vanhemmilta."

Ihan mielenkiinnosta, millaisia paineita tulee vanhemmilta?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"""meidän valkulla tuntuu olevan ympäri vuoden kestävät menkat, on nimittäin touhu näyttänyt siltä"
Sama täällä!"
just....no ehkä johtuu siitä,että monesti äidit...ja ne harvat isät viel painostaa valkkuja treeniaikataulujen sun muiden suhteen...ja oletetaan ,että valkkujen tehtävä on ennemminkin hoitaa sitä lasta ...unohdetaan minkä takia siel treeneis käydään...."

öö no ei kyllä

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

Mulla taas alkaa näkyä ns fyysistä uupumusta mut siirrettiin kesällä 14-16 sm sarjaan ja harkka määrä nousi aikalailla. Motivaatiota löytyy vaikka muille jakaa ja voikka tuntuu olevan maailman tärkein asia. Mutta nyt on alkanut tuntua lihaksissa jatkuvaa väsymystä monen vuoden takainen polven rasitusvamma antelee pieniä merkkejä paluusta myös. Mitä tehdä kun haluaisi vaan voimistella mutta en halua rikkoa itseäni lopullisesti?

Käyttäjän Anonyymi kuva
Anonyymi

"Mulla taas alkaa näkyä ns fyysistä uupumusta mut siirrettiin kesällä 14-16 sm sarjaan ja harkka määrä nousi aikalailla. Motivaatiota löytyy vaikka muille jakaa ja voikka tuntuu olevan maailman tärkein asia. Mutta nyt on alkanut tuntua lihaksissa jatkuvaa väsymystä monen vuoden takainen polven rasitusvamma antelee pieniä merkkejä paluusta myös. Mitä tehdä kun haluaisi vaan voimistella mutta en halua rikkoa itseäni lopullisesti?"
Juttele valmentajien kanssa ja kevennä harjoittelua hetkeksi.

Lisää Kommentti